Onni on tässä ja nyt. Jalasjärven Koskuella.
Musiikki on ohjannut Jalasjärveltä kotoisin olevan laulaja Kirsi Rannon elämänpolkuja ihan pienestä tytöstä lähtien.
– Musiikki on ollut aina elämäni rakkain asia. Kotipesästä maailmalle lähtö tuntui minulle aikoinaan hyvin luonnolliselta askeleelta seurata unelmaani: tulla laulajaksi ja tehdä musiikkia, hän kertoo.
Kirsi Ranto lähti kohti unelmaansa jo 16-vuotiaana, kun hän aloitti musiikkilukion Keski-Pohjanmaalla Kaustisella. Ylioppilaaksi tulon jälkeen hän on asunut eri puolilla Suomea ja viimeisimpänä Helsingissä.
– Vuoden 2009 keväällä saavuin Helsingistä laulunkirjoituslomalle koti-Koskuelle, ja sille tielle sitten jäinkin. Kuukausi toisensa perään vierähti kotona perheen parissa ja pianon ääressä, ja vuoden lopulla huomasin kantavani kaikki tavarani Helsingistä Jalasjärvelle, hän naurahtaa.
– Kaipasin ympärilleni rauhaa, hiljaisuutta, puhdasta luontoa ja omaa perhettäni, luonnehtii Ranto ja vaihtaa sujuvasti ilmaisemaan tunteitaan paremmin kotimurteellaan: “Jotta on tilaa kääntyyllä ja näköö tähtitaivahan ja kuuloo puiren huminan.”
Kirsi Ranto on vahvasti sitä mieltä, että onni on tässä ja nyt.
– En enää suunnittele ja rakenna tulevaisuuttani, sen olen maailmalla oloni ja elämän myrskyjeni jälkeen oppinut. Yritän elää tässä hetkessä niin, että pystyn olemaan sovussa sydämeni kanssa. Maailma ympärillä muuttuu koko ajan, joten on turha rakentaa ulkoisten asioiden varaan elämäänsä.
Hänellä ei ole kaipuuta minnekään muualle. – Täällä on erittäin hyvä olla.
Alueella on säilynyt hänen mukaansa sama turvallinen ja kiireetön ilmapiiri, joka siellä on hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaankin vallinnut, ja sitä hän ennen muuta arvostaakin. Jokin on myös muuttunut.
– Toki alueen palvelutarjonta on lisääntynyt. Täältä on myös helppo suunnata konsertoimaan joka puolelle Suomea, muusikko painottaa.
Kirsi Rannon koti on luonnon keskellä sijaitseva pikkuinen vuokrayksiö.
– Minulla on onni saada tehdä töitä, joissa yhdistyvät sekä työ että vapaa-aika, joten ne sekoittuvat arjessani iloisesti. Hiljaisina päivinä yleensä hakeudun luonnon helmaan, luen, kirjoitan ja vain olen.
Asemasta kodiksi
Saarisen Elinalla oli haave. Hän halusi perheelleen kodin vanhasta, idyllisestä rakennuksesta. Espoossa asunut pariskunta sai vihiä sata vuotta vanhasta asemarakennuksesta Ilmajoella, ja päätös oli selvä: takaisin Etelä-Pohjanmaalle.
Ensin järjestyivät työpaikat: Elina ja aviomies-Sami aloittivat samana päivänä uusissa työpaikoissaan Seinäjoella. Sen jälkeen syntyivät kaupat asemarakennuksesta. Kahden ja puolen vuoden urakan jälkeen talon remontti on suurelta osin valmis, ja Ilmajoen asemalla asuu tyytyväinen pariskunta lastensa kanssa. Seinäjoen seudulla asuminen tuntuu mukavalta. Harrastusryhmiin pääsee mukaan ja minnekään ei tarvitse jonottaa. Aika riittää enempään. ”Pääkaupunkiseudulla liikkumiseen meni älyttömästi aikaa,” Sami sanoo. ”En enää voisi kuvitella asuvani muualla,” Elina jatkaa.
Salibandy tuo ja vie
Seinäjoen peliveljet on suomalaisen salibandyn menestystarina. Peliveljet perustettiin kolmen kaverin voimin 1990-luvun alussa. Yksi perustajista on Tommy Koponen, joka toimii nykyisin seurassa muun muassa miesten liigajoukkueen valmentajana. ”Seinäjoella oli tilaus salibandylle, tämä on monille tämän kaupungin lapsille ja nuorille ykkösjuttu. Täällä hyvä salibandypelaaja tunnetaan kaupungillakin, suuressa kaupungissa ehkä ei tunnettaisi” Tommy pohtii.
Seinäjoelta on lähtenyt useita menestyneitä pelaajia Tampereelle, Turkuun ja muihin kaupunkeihin. Tommy Koponen odottelee maailmalle lähteneitä pelaajia paluumuuttajiksi Seinäjoelle. Itse hän saapui vuonna 1991 veljensä vinkistä Seinäjoelle 19-vuotiaana Keski-Suomesta. Opinnot veivät myöhemmin miehen Vierumäelle ja Jyväskylään, mutta valmistumisen jälkeen liikunnanopettajan työpaikka löytyi peruskoulusta. Koposten lapsiperhe asuu Seinäjoella, ja Tommy on tyytyväinen kaupungin palveluihin ja liikkumisen ruuhkattomuuteen. Peliveljet on myös yksi palvelutuottajista: ”Meidän seura pyörittää liikunnallista iltapäiväkerhoa eskarilaisista kolmasluokkalaisiin asti Marttilan koululla.”
Luovuutta postiautovarikosta
Seinäjoen Rytmikorjaamo on oiva esimerkki eteläpohjalaisesta uskalluksesta ja tahdosta nähdä öljyn- ja dieselinkatkuinen korjaushalli aivan uudenlaisessa käytössä. Seinäjoen entistä postiautovarikkoa ollaan rakentamassa luovien alojen taloksi. Avajaisia juhlitaan loppukesästä 2011, mutta toiminnassa on jo tuhannen hengen klubi. Saneerattavalla puolella on toimitiloja luovan alan yrityksille.
Seinäjoen rytmimusiikkitarjonta on ympäri vuoden todella eläväistä: ”Joka viikko on livetarjontaa, tämä on aktiivinen musiikkikaupunki. Kesän festivaalitarjonta, niin Vauhtiajot, Tangot ja Provinssirock ovat tämän kokoiseen kaupunkiin aika iso kattaus”, Rytmikorjaamon kehityshankeen projektipäällikkö Osku Ketola kertoo.
Musiikki on aina ollut vahvasti miehen elämässä mukana. Opiskelut veivät 1990-luvun lopulla Tampereelle. Opintojen jälkeen työ kutsui levy-yhtiöiden palvelukseen Etelä-Suomeen. Pari vuotta sitten Lakeus kutsui Oskua: ”Sain vihiä, että ammattitaitooni liittyvä työpaikka oli täällä tarjolla. Vaikka Helsingissä oli kulunut työvuosia, niin päätös Seinäjoelle paluusta oli helppo”, Osku sanoo.
Maailmanmatkaajan paluu
Elisabet Kivimäki totuttelee Afrikassa vietettyjen vuosien jälkeen Suomen talveen ja tuiskuun. Paluu kotimaahan ja Seinäjoelle oli onnistunut ratkaisu.
”Jos täytyy sanoa, että olen kotoisin jostain, niin Seinäjoelta. Olen Hämeenlinnassa syntynyt ja Kuusamossa asunut muutaman vuoden. Viisivuotiaana muutin Seinäjoelle, 11-vuotiaana lähdin vanhempien mukana Intiaan, sitten Englantiin, yläasteen olen käynyt Ruotsissa, Kreikassa asuin yhden vuoden ja lukioon tulin Seinäjoelle.”
Paluu Suomeen Sambia-vuosien jälkeen jännitti, varsinkin talvi ja siitä selviäminen. Kivimäen perheessä on kolme poikaa, joista nuorin on syntynyt Afrikassa. Aluksi lapset vastustivat Suomeen paluuta, koska koko elämä oli ollut Sambiassa.
”Seinäjoella lapsille avautui uusi maailma, ja he alkoivat aika pian viihtyä. Lapsille on kiva, että he saavat viettää aikaansa isovanhempiensa kanssa. Lisäksi heillä on paljon harrastuksia, he pääsevät itse kulkemaan, ei tarvitse olla kuskaamassa. Seinäjoen etuna on, että on lyhyt matka joka paikkaan”, Elisabeth kertoo.